Kuvia

Päivä 12 - kohti kotia

Aamulla ajoimme pyörävuokraamoon ja luovutimme mopot pois.

Taksilla takaisin hotelliin, laukkujen pakkausta ja ensimmäinen matkaryhmä suuntasi vielä viime hetken Manhattan-kierrokselle ja sieltä kohti JFK:n lentokenttää ja Eurooppaa. Jälkimmäinen ryhmä lentää huomenna.

Reissu ja blogi oli sitten tässä, ajoimme himpan yli 2500 mailia ainakin seuraavissa osavaltioissa:

New York, Maryland, Pensilvania, Washington D.C., Virginia, West Virginia, Vermont, Maine, New Hampshire, Massachutes ja Connecticut sekä Kanadassa Ontario ja Quebec.

Monenlaista juttua tuli nähtyä, kuultua, koettua, haistettua, maistettua ja vaikka mitä. Blogi on yrittänyt välittää näitä tuntemuksia, vaan kalpea on sen sisältö verrattuna itse pelipaikalla olemiseen ;))

Omasta puolestani sanon että upea reissu hyvässä porukassa. Kiitos, näkemiin ja heihei. Blogi vaikenee tähän.

Päivä 11 - Paluu New York

Widows Sons Grand Gathering 2013 päättyi aamulla.

Tänään olikin sitten ohjelmassa siirtyminen back to New York eli siis kovaa moottoritieajoa reilut 350 mailia. Siitä ei jäänyt paljon lapsille kerrottavaa, mun naku Fat Bob ilman mitään pleksiä ei ollut ihan paras mahdollinen kulkupeli tuohon hommaan, mut aina ei voi voittaa; )

Matkalla poikkesimme Newburghissa, NY, katsomassa Orange County Choppers-kauppaa, TV:stä tuttu paikka jossa kaverit tuunaa jos jonkinmoista shopperia ja jossa ohjelmassa huudetaan ja reuhataan niin maan perusteellisesti. Monenmoista kulkupeliä siellä oli kyllä, itse paja oli kiinni kun oli sunnuntai. Paljon oli rätei ja lumpui myös kaupan.

Illalla hotellille, suihku ja jäähyväisillallinen mainiossa Dinerissä.

Tää reissu alkaa kohta oleen pulkassa.

PS. Kuvia ei nyt ole, kun pääpuhelin jossa kuvat on, ei halua enää lataantua eli akku lopussa.

Päivä 10 - Widows Sons Grand Gathering Day 2

Tähän tulee raportti veljien tapahtumasta. Tai sitten ei, ihan miten he itse haluavat.

Päivä 9 - Widows Sons Grand Gathering 2013, Day 1

Tähän tulee raportti veljien tapahtumasta. Tai sitten ei, ihan miten he itse haluavat.

Päivä 8 - Montreal - back to US

Tämän päivän teemana oli pienet mutkatiet. 

Päästyämme ulos Montrealista alkoivat mukavat mutkatiet joita sitten saatiinkin ajaa ihan koko rahan edestä aamusta iltaan.

Suuntasimme itään ja Magogin kaupunkiin ja sieltä kohti etelää ja USA:n rajaa. Rajasta yli sutjakkaasti ilman jonoja, normaali setti kysymyksiä kyllä kysellään: minne menossa, mistä tulossa, miksi yleensä olet täällä, mitä teet työksesi, milloin lähdet pois tästä maasta ja onhan sinulla lentolippu?

Lounaan nautimme kylässä joita tässä maassa on ehkä miljoona: pieni mitäänsanomaton paikka jossa pari paikkaa joista saa ruokaa, population about 300. Syömämme juustohampurilaiset olivat kuitenkin rakkaudella roskaruokaan valmistettu, kuulimme keittiöstä pihvinpaiston tirinän ennenkuin nämä klassikot kannettiin pöytäämme. Olutta ei tarjoiltu, mutta omia sai juoda.

Paikalliset ottivat avoimesti kontaktia, minunkin kanssa n.150 kiloinen Bill olisi jutellut vaikka kuin pitkään, mut ei oikein ollut aikaa. Bill oli muuten ravintolan pienin paikallinen asiakas, usko tai älä.

Sitten kohti White Mountain National Forest, luonnonpuistoa jonka läpi ajoimme, ilmakin kylmeni joten lisäsimme reilusti vaatetta. Täällä on runsaasti talviurheiluaktiviteettejä, nyt tosin hieman hiljaisempaa. Vuorten huiput pilvien peitossa, ilman kosteus kai 100, kun mopojen pleksit alkoivat kastua ilman näkyvää sadetta.

Vilukin alkoi pikkuhiljaa hiipimään ajokamojen läpi, kun saavuimme illansuussa Mainen Spingvaleen, jossa itse Widows Sons Grand Gathering 2013 pidetään.

Matkaryhmä jää tänne pariksi päiväksi eli perjantaiksi ja lauantaiksi viettämään kansainvälistä moottoripyöräveljien yhteistä aikaa, matkajohtaja häipyy omille poluilleen.

Tapaamme toisemme sunnuntaiaamuna jolloin matka jatkuu kohti New York.

Päivä 7 - Kanada: Peterborough - Montreal

Harley Davidson huoltopäivä eli löysiä pultteja ja muuta sellaista. 

Aamun lähtö pysähtyi nopeasti kun tien varrelta löytyi HD-korjaamo. Kolmessa eri pyörässä oli pientä laittoa ja nyt niiden korjaamiseen tuli mahdollisuus. Ihan hyvä juttu, mahtava palvelu, ottivat meidät heti sisään, kuljetuksen lähibaariin ja hey c'mon, koko paketin.

Kello oli jo 12.30 kun pääsimme oikeasti tielle ja meillä oli vielä reilu 400km to go. Pätkä Ottawaan runtattiin moottoritietä eli siis tylyä ajoa.

Siirryimme ranskankieliselle alueelle, c'est bon, tosin outoa kyllä, mutta kelasin pikku rusinassani että ollaanks' me tultu huomaamatta uuteen maahan?

Lähetysminen Montrealiin tuli pitkin pieniä teitä, about noin sata risteystä ja stop-merkkiä. Hotelli keskellä isoa kirkonkylään, suihku ja syömään tyylikkääseen ravintolaan. Ruuan jälkeen elävää musiikkia, pari whiskiä ja bändejä on näköjään yhdellä kadunpätkällä enemmän kuin yksi motoristi pystyy ottamaan vastaan.

Nyt vieläkin soi elävä musiikki hotellihuoneeseen, svengaa hyvin, mutta nyt on laitettava silmät kiinni koska aamulla mennään taas.

Montreal, it would be easy to fall in love with you.

Huomenna back to USA.

Päivä 6 - Niagara Falls ja siitä eteenpäin

Tämän päivän jättihitti oli tietysti Niagaran putoukset.

Paikalle saavuimme noin puolilta päivin ja siellä vietimme aikaa sopivan ajan. Näimme putouksen päältä, väliltä ja alta eli veneeltä. Kävimme putouksien US-puolella, mutta lopulta venematka molempien maiden putouksien luokse antoi kostean kokemuksen tähän massiviseen luonnon järjestämään spektaakkeliin. Huomioitavaa on se että nyt kesä täälläkin: putouksesta kaikkien ihmisten päälle tuleva putoussade on lämmintä ja se ei ole pientä, vaan kuin olisit kunnon suihkussa. Massiivinen juttu, väitän mä. Viisi tähteä luontoäidille.

Sitten matka jatkui eteenpäin eli valtavan Toronton kaupunkikeskittymän ohittamiseen. Ajettiin tylyä moottoritietä, kunnes taivaanrantaan kasvoi suuret sadepilvet. Ryhmä kasaan ja mahdollisuus vetää sadekamat päälle. Kaikki nielaisivat syötin,  nyt arvaat varmaan jo miten sitten kävi: mitään sadetta ei tullutkaan, vaan sade lensi länteen,  me itään.
Me kuitenkin vedimme kumipuvut päällä, kun paikalliset ajoivat paitahihasillaan. Näytimme varmaan hetken tosi koomisilta hahmoilta 108 F eli siis  noin 40c lämpötiloissa täyssadepuku päällä. Monella oli pöksyissä murmelin kokoinen juttu siellä, if you know I mean ;)) Jossain vaiheessa  ymmärsi matkajohtajakin että missä mennään ja kamat pois päältä. Asiallinen breikki ja taas kaikki ok. Loppumatka ajeltiinkin sitten pienempiä tietä ja hyvä niin.

Hotelli löytyi helposti, alkuasukkaiden neuvoma ravintola tyydytti nälkämme ja janomme ilmeisen hyvin. Nyt taas jo naurattaa jopa murmelijutut ;)

Huomenna kohti Monteal.

Päivä 5 - Virginia country roads

Sumuisten vuorten gorillat suuntasivat matkaan aamulla jo auringonnousun aikaan: tiedossa oli matkan pisin veto, noin 400 mailia. Rillit huurussa ajoimme pieniä maalaisteitä, välillä aurinko siivilöytyi läpi sumun, taas toisaalta ajettiin  umpisumussa. Tätä kesti ehkä pari tuntia. Maalaistaloja, eläimiä lautumella, hiljaista maalaista elämää.

Pienemmän tien jälkeen jatkoimme tietä 220 pohjoiseen, tankausta, kaffe ja semmoista. Pilvet poistuivat ja upeat tiet siivittivät matkaamme eteenpäin ja taas eteenpäin.

Tämän maailman mittakaava ovat aivan eritoista kuin meillä kotona, peltojen koko on valtava, ei kai ihme, täällä on yli 300 miljoonaa ruokittavaa suuta.

Välipätkällä tuli haiseva harmi: Mä maisemia katsellessa vetäisin yhden kuolleen murmerin yli sillä seurauksellä että se suorastaan räjähti ja heitti paskansa perässäni ajavan Timon pleksiin ja visiiriin.
Timo ei painanut tykkää nappia tästä hommasta, toisaalta en turpiinikaan saanut  ;)
No, paska lähteen pesemällä.

DuPoissia vierailimme erityisessä HD-miesten mekassa eli spesiaalikaupassa jossa raha vaihtoi omistajaa.

Loppupätkä oli ihan kivaa menoa kunnes alkoi sade:  ajoimme puolisen tuntia, sitten bensa-asemmalle odottamaan ja oikeat ajokamat päälle. Majoitukseen oli vaikea suunnistaa pimeässä ja kun ei enää oikesti nähnyt kuin heikosti.

Lopulta tulimme auringon laskun jälkeen ei mistään tunnettuun Bradfordin kaupunkiin, jossa nautimme tilausruokaa ja jota oli riittävästi.

Huomenna kohteena Niagara Falls.

Päivä 4 - Blue Ridge Parkway

Tämän päivän elämän tarkoitus oli Appalakkien vuoristossa kulkeva Blue Ridge Parkway. Tie kulkee vuorijonoa pitkin ja tänne ei rekoilla ja muulla kaupallisella liikenteellä ole asiaa. Kokonaisuudessaan tie on yli 450 mailia pitkä, tästä hulppeasta reitistä ajoimme vajaat sata. Korkeimmillaan olimme yli 3300 jalan korkeudella eli reilussa kilometrissä. Talvella täällä lasketellaan, nyt pelkästään hikoiltiin.

Tältä puistotieltä siirryimme tielle 501, joka sekin oli paikoitellen mukavan mutkainen aiheuttaen sekin euforiaa.

Kiinalainen illallinen sisälsi monenmoisia herkkuja, kuvia ei ole, mutta voit lukea ruuat laskusta. This is Amerika ;))

Yöksi Virginian Lexintoniin, ja siinä se oli tämä reilu 300:n mailin ajopäivä. We happy.

Tytöt kuvassa Elise ja Krisse.

Päivä 3 - Washington, D.C.

Turistipäivä. Tänään mopot saivat olla rauhassa hotellin parkkihallissa kun toteutimme suunniteltua turistipäivää USA:n pääkaupungissa.

Olimme varanneet itsellemme vierailun U.S. Capitoliin, joka on Yhdysvaltain kongressin rakennus. USA:n historiaa käsittelevä lyhytfilmi alussa ja kierros itse rakennuksessa oli todella mielenkiintoinen. Pakko tunnustaa että nyt erään pienen maan eduskuntatalo vaikuttaa melko vaatimattomalta pytyngiltä ;))

Capitolin jälkeen ryhmä hajaantui, mutta illallisella ilmeni että useat kohteet oli käyty tutkimassa, mm. Washington Monument, Lincoln Memorial, Vietnam War Memorial ja tietysti The White House. Sitä en tiedä oliko Barack kotona. Paljon kehuja sai erityisesti Air & Space museum.

Täällä oli meille yllärinä aika massiivinen tapahtuma juuri tänään eli Martin Luther Kingin kuoleman 50v. muistotilaisuus. Uskomaton määrä ihmisiä oli liikkeellä, pääosin  afroamerikkalaisia. Hienot bileet.

Nyt saa turistihommat riittää, huomenna pamahtaa mopot käyntiin kello 8.

Päivä 2 - New York - Washington, D.C.

Aamulla 10 am, kun pyörävuokraamo aukesi, olimme intopinkeinä paikalla. Paperisotaan, pyörien pakkaamiseen ja muuhun veivaamiseen meni sen verran aikaa että pääsimme matkaan vasta  2.30 pm.

Matkasimme paikallista sivutietä vajaan tunnin sillä huomiolla että näin ei matka juuri etene ja siirryimme Interstate-tielle. Sen jälkeen alkoi matka edistymään kunnes Kaitsu hävisi taustapeilistä peränpitäjänä. Kaitsulla ei siinä vaiheessa ollut gepsiä eikä karttaa, tilanne aiheutti hämmennystä, lukuisia puhelinsoittoja ja ankaraa pohdintaan. Parin tunnin päästä löysimme kuitenkin toisemme ja matka jatkui taas. Huh, huh ja isot hymyt :))

Pääsimme tutustumaan myös ruuhka USA:n ruuhkaiseen perjantai-iltaliikenteeseen, tietulli-ja siltamaksuihin. Välillä jono seisoi, välillä mentiin jopa kävelyvauhtia, toisaalta ruuhkan helpotettua mittarissa oli rajoitusten mukainen 65 mph. Koko matkan, noin 450km, ajoimme enemmän tai vähemmän autoja ympärillämme, välillä jopa neljää kaistaa. Maalaispoika hämmästelee että mistä noita autoja oikein tulee???

Näistä kaikista sattumuksista johtuen olimme perillä hotellissa vasta klo 23, puoli tuntia väännettiin pyörien parkkeeraamisen kanssa joten huoneet saatiin vasta hieman ennen puolta yötä. Osa ryhmästä kävi vielä haukkaamassa iltapalaa ja siinä oli se päivä, ihan hyvä sellainen.

Kuvassa Kai, Timo, Ossi, Markku ja Pekka.

Päivä 1 - Kokoontuminen

Ryhmä kasassa. Erinäisten kiemuroiden jälkeen koko porukka saatiin kasaan sovittuun hotelliin New Jerseyn puolelle.
Matkalaisia saapui eri lennoilla eri aikaa, osa ehti näkemään Manhattanin ihmeitä enemmän, toiset vieläkin enemmän. Yhteinen illallinen ja huomenna aamulla pyörävuokraamoon. Siitä se lähtee...

Kuvassa Krisse, Timo, Markku, Kai ja Pekka,  Limousine-ryhmä ;)

Päivä 0 - se alkaa pian...