Tämän päivän teemana oli pienet mutkatiet.
Päästyämme ulos Montrealista alkoivat mukavat mutkatiet joita sitten saatiinkin ajaa ihan koko rahan edestä aamusta iltaan.
Suuntasimme itään ja Magogin kaupunkiin ja sieltä kohti etelää ja USA:n rajaa. Rajasta yli sutjakkaasti ilman jonoja, normaali setti kysymyksiä kyllä kysellään: minne menossa, mistä tulossa, miksi yleensä olet täällä, mitä teet työksesi, milloin lähdet pois tästä maasta ja onhan sinulla lentolippu?
Lounaan nautimme kylässä joita tässä maassa on ehkä miljoona: pieni mitäänsanomaton paikka jossa pari paikkaa joista saa ruokaa, population about 300. Syömämme juustohampurilaiset olivat kuitenkin rakkaudella roskaruokaan valmistettu, kuulimme keittiöstä pihvinpaiston tirinän ennenkuin nämä klassikot kannettiin pöytäämme. Olutta ei tarjoiltu, mutta omia sai juoda.
Paikalliset ottivat avoimesti kontaktia, minunkin kanssa n.150 kiloinen Bill olisi jutellut vaikka kuin pitkään, mut ei oikein ollut aikaa. Bill oli muuten ravintolan pienin paikallinen asiakas, usko tai älä.
Sitten kohti White Mountain National Forest, luonnonpuistoa jonka läpi ajoimme, ilmakin kylmeni joten lisäsimme reilusti vaatetta. Täällä on runsaasti talviurheiluaktiviteettejä, nyt tosin hieman hiljaisempaa. Vuorten huiput pilvien peitossa, ilman kosteus kai 100, kun mopojen pleksit alkoivat kastua ilman näkyvää sadetta.
Vilukin alkoi pikkuhiljaa hiipimään ajokamojen läpi, kun saavuimme illansuussa Mainen Spingvaleen, jossa itse Widows Sons Grand Gathering 2013 pidetään.
Matkaryhmä jää tänne pariksi päiväksi eli perjantaiksi ja lauantaiksi viettämään kansainvälistä moottoripyöräveljien yhteistä aikaa, matkajohtaja häipyy omille poluilleen.
Tapaamme toisemme sunnuntaiaamuna jolloin matka jatkuu kohti New York.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti