Sumuisten vuorten gorillat suuntasivat matkaan aamulla jo auringonnousun aikaan: tiedossa oli matkan pisin veto, noin 400 mailia. Rillit huurussa ajoimme pieniä maalaisteitä, välillä aurinko siivilöytyi läpi sumun, taas toisaalta ajettiin umpisumussa. Tätä kesti ehkä pari tuntia. Maalaistaloja, eläimiä lautumella, hiljaista maalaista elämää.
Pienemmän tien jälkeen jatkoimme tietä 220 pohjoiseen, tankausta, kaffe ja semmoista. Pilvet poistuivat ja upeat tiet siivittivät matkaamme eteenpäin ja taas eteenpäin.
Tämän maailman mittakaava ovat aivan eritoista kuin meillä kotona, peltojen koko on valtava, ei kai ihme, täällä on yli 300 miljoonaa ruokittavaa suuta.
Välipätkällä tuli haiseva harmi: Mä maisemia katsellessa vetäisin yhden kuolleen murmerin yli sillä seurauksellä että se suorastaan räjähti ja heitti paskansa perässäni ajavan Timon pleksiin ja visiiriin.
Timo ei painanut tykkää nappia tästä hommasta, toisaalta en turpiinikaan saanut ;)
No, paska lähteen pesemällä.
DuPoissia vierailimme erityisessä HD-miesten mekassa eli spesiaalikaupassa jossa raha vaihtoi omistajaa.
Loppupätkä oli ihan kivaa menoa kunnes alkoi sade: ajoimme puolisen tuntia, sitten bensa-asemmalle odottamaan ja oikeat ajokamat päälle. Majoitukseen oli vaikea suunnistaa pimeässä ja kun ei enää oikesti nähnyt kuin heikosti.
Lopulta tulimme auringon laskun jälkeen ei mistään tunnettuun Bradfordin kaupunkiin, jossa nautimme tilausruokaa ja jota oli riittävästi.
Huomenna kohteena Niagara Falls.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti